Uusi alku ja kadonneen rutiinin metsästys

Turkuun palaamiseni jälkeen alamäki alkoi. Olin stressaantunut. väsynyt, kiukkuinen ja mielihalujen vallassa. Paino nousi jopa 90 kilon tasolle (noina päivinä en halunnut käydä vaa-alla) ja satunnaisesti ailahteli 85,9kg tasolle. Kuntosalilla käyminen oli vähäistä ja sinne lähteminenkin yhtä tuskaa. Rutiini oli kadonnut. Ruokailutavat putosi lattiasta läpi pizzan, lihapiirakoiden, sipsien ja karkkien kanssa. Kaiken keskellä kuitenkin rahka pysyi aamupalanani. Olin aamulaihduttaja ja iltamässääjä.

Nyt pari päivää on mennyt oikein hyvin. Paino 87,9kg ja suuntana vain alaspäin. Eilen oli pikujoulubileiden aloittelut mutta en juonut mitään ja söin lähinnä vihanneksia ja banaanin. Olen ylpeä. Miehenikin on nyt innostunut kuntosalilla käynnistä ja viimein voimme yhdessä kulkea salilla, se tekee ainakin lähtemisen helpommaksi vaikka onhan se aina tavallaan suuren pyrkimyksen tuote päästä ulos talosta.

4.12 aion ottaa tatuoinnin olkavarteeni. Toivon että sen ansiosta innostuisin laihduttamaan oikeasti ja suurella motivaatiolla. Kuun alusta lähtien se ei kuitenkaan ole juuri auttanut, mutta nyt yritän kaikkeni!!

On paljon mukavempi syödä ruokaa josta tietää että ei tule kiukkuiseksi tai vainoharhaiseksi ja stressaantuneeksi. Onneksi kaiken tämän työn tulee kruunaamaan joulukuussa Berliinin-matka. :)

 Ehkä joku päivä minäkin näytän kauniilta häämekossani.

Kiitos kaikille ja etenkin itselleni kun olin tarpeeksi ahkera kirjoittaakseni nämä asiat niin kuin ne todellisuudessa ovat.